Yksinkertaista mutta maukasta´

Kaapista löytyi vähän kasviksia ja keittoa teki mieli. Yksikertainen on usein hyvä linja arkiruuan suhteen, ja kun on hyviä tuoreita kasviksia niin on välillä ihanaa vain nauttia niistä eikä suuremmin maustella.

Yksinkertainen kasviskeitto

Tarvitset:
kasviksia.
(suolaa, pippuria, sitruunaa, yrttejä..)

Omasta kaapista löytyi tällä kertaa perunaa, sipulia, porkkana ja kukkakaalia. Jätin sipulit melkoisen isoiksi suikaleiksi. Kukkakaalit jätin tuollaisiksi "kukiksi" ja perunat lähti kuutioksi ja porkkana ohuehkoiksi siivuiksi. Parasta tähän olisi lisätä kasvislientä, mutta koska sitä ei ollut niin ilmankin pärjättiin. Lientä maustoin valkoviinietikalla, mustapippurilla, persiljalla, timjamilla ja hyppysellisellä rakuunaa ja sirtuunan kannalla. Suolan lisäsin vasta loppuvaiheessa, porkkana ja peruna kun imevät sen kaiken muuten itseensä. Vaikka tuossa useamman mausteen mainitsinkin niin kaikkea oli vähän eikä kyseessä ole mikään voimakkaan makuinen keitto. Keittoa sitten vain keitellään kunnes kaikki kasvikset on kypsiä.

Tällaisen yksikertaisen kasviskeiton kaveriksi sopii hyvin esimerkiksi lämpimät voileivät. Niitä ei löydy kuvasta, koska ne syötiin itse asiassa toisena päivänä, mutta tulipa nyt vain mieleen että voisivat sopia hyvin yhteen.

Lämpimiin voileipiin käytän mieluiten ruispaloja. Niille ripottelen oliiviöljyä tai sipaisen voita. Sitten joko hieron leipiä halkaistulla valkosipulin kynnellä tai murskaan/silppuan pienen kynnen per leipä (tai teen molemmat). Sitten suikaloin ohuiksi viipaleiksi sipulia. Yksi keksikokoisen sipulin puolikas riittää n. kuuteen leipään. Sitten päälle tomaattisiivuja ja siihen päälle basilikaa ja oreganoa ja timjamia, halutessa myös mustapippuria ja hyppysellinen suolaa. Lopuksi päälle juustoraastetta. Ja tuo juusto todella kannattaa raastaa eikä vain ottaa juustohöylällä siivuja. Raasteena juusto sulaa paljon tasaisemmin. Sitten leivät uuniin n. 225 asteeseen n.10 min, eli kunnes juusto on saanut vähän väriä.

Yksinkertaista ja maukasta!

Piirakka on parasta munavoilla

Näin se vaan on. Tällä kertaa piirakat olivat vappuna pakastimeen unohtuneita coctail-piirakoita. Parhaita ovat tietty kotitekoiset, mutta joskus tarvitsee oikoteitä. Couscous-salaatti sai siis kaverikseen karjalanpiirakoita munavoilla.

Couscous-salaattiin tarvitset (tähän voi kyllä laittaa melkein mitä vain haluaa):
couscousia
fetaa tai mitä juustoa nyt tekee mieli
sipulia
omena
maustekurkku
porkkana
kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
sinappia
mustapippuria
persiljaa
suolaa
sokeria

Kuskusin valmistan niin, että mittaan kulhoon kuskusin, ja laitan vettä kiehumaan, jota sitten mittaan saman verran kuin kuskusia. Kuivan kuskusin sekaan saatan heittää esim.persiljaa tai muita yrttejä, vähän suolaa ja joskus jopa paprikaa tai kurkumaa. Sitten tosiaan kiehuvaa vettä sekaan, ja kansi päälle pariksi minuutiksi. Sitten erottelen jyväset kaapimalla haarukalla kerros kerrokselta pohjaan asti ja lisään joko lorauksen öljyä tai nokareen voita. Kuskusia sattui olemaan purkin pohjalla 1 dl ja se riitti tähän salaattiin ihan hyvin.
Omena kuutioiksi, sipuli ohuiksi suikaleiksi, porkkana melko ohuiksi viipaleiksi, maustekurkku kuutioiksi, feta palasiksi, ja kaikki sekaisin.
Kastikkeeseen oliiviöljyä kunnon loraus, sitruunamehua n. 1 tl, sinappia riippuen sen vahvuudesta n. 1 tl, vähän suolaa (riippuu suolasiko kuskusin vai) ja sokeria n. 1 tl  ja halutessa yrttejä. Kaikki kunnolla sekasin ja salaatin joukkoon.

Munavoi kuuluu sellaisiin vähän herkumpiin ruokiin, ei siis mitään jokapäiväistä arkiruokaa. Tällä kertaa käytin kaksi keitettyä kananmunaa ja määrän x oivariinia. Murskasin keitetyt kananmunat haarukalla ja sekoitin joukkoon vähän aikaa huoneenlämmössä pehmenneen oivariinin (olisiko sitä ollut reilu 50 g) ja maustoin tillillä. Rakenteeseen saa vähän keveyttä lisäämällä vähän raejuustoa. Nyt vain en yksin sitä varten jaksanut mennä kauppaan. Ennen tarjoilua munavoin kannattaa antaa olla kylmässä, etenkin jos voi ehti päästä todella pehmeäksi (ja tuo oivariinihan pehmenee nopeasti). Erittäin herkullinen arkiateria ja valmistui nopeasti ja hyvin vähällä vaivalla!

Tippaleivät

Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa kokeilla tippaleipien, tuon vapun ajan lempiherkkuni paistamista itse. Varauduin roppa kaupalla kärsivällisyyttä, mutta ei nämä niin yksikertaisesti onnituneet kuin kuvittelin.

 Tarvitset:
4 kananmunaa
4 rkl sokeria
suolaa
2 dl maitoa
1 tl vanilijaa
1 tl sitruunamehua
3,5-4 dl vehnäjauhoja
Sekä päälle tomusokeria ja paistamiseen öljyä.

Vatkaa kevyesti kananmunat ja sokeri. Lisää muut aineet. Kaada taikina esim. tyhjään ketsuppipulloon tmv. Truuttaa taikinaa öljyssä olevaan muotiin (tyhjä, puhdas säilykepurkki, josta on myös pohja otettu pois). Nosta pihdeillä tmv. muotti pois ja toivo, että tippaleipä pysyy kasassa. Tarvittaessa käännä tippaleipä paistumaan hetkeksi toisinkin päin ja nosta sitten talouspaperille jäähtymään. Anna tippaleipien seistä yön yli ja kuivua. Sirottele vielä lopuksi päälle tomusokeria.

Mikä tässä minulla sitten ei onnistunut aivan halutulla tavalla? Ensinnäkään minulta ei löytynyt mitään ketsuppipulloa tai mitään vastaavaakaan. Käytin siis muovipussia, mistä taikina oli vaikea puristaa taisaisesti. Vaikka puhdistin muottina käyttämäni säilykepurkin huolellisesti, jotain siihen kuitenkin jäi, mikä siis alkoi räiskyä kun laitoin muotin öljyyn. Tippaleivät eivät myöskään halunneet pysyä kasassa, vaan kun nostin muotin pois, hajosivat ne pieniksi muruiksi öljyyn. Öljy myös jostain syystä muuttui nopeasti hyvin tummaksi, kenties ne muruset, joita en saanut noukittuya pois, kärtsäsivät. En tiedä, mutta öljy tuntui jotenkin värjäävän viimeiset tippaleivät samantien tummiksi (ne eivät siis palaneet vaa värjäytyivät tummiksi).

En viitsinyt käyttää koko taikinaa vaan n. puolet lensi viemäriin. Kymmenisen kappaletta sain pysymään jotenkuten kasassa, ja niissä oli kyllä maku kohdillaan! Tippaleipä murua jäi kulhollinen, ja kirjoitinki jo heittäneeni sitä vähän tortilloihin. Vappupäivän aamiaisella oli jäätelöä, ja nuo murut toimivat aivan järjettömän hyvin vanilijajäätelön päällä! Eli hukkaan eivät menneet nekään.. Vaikka tippaleivät eivät sujuneet ihan niin kuin kuvittelin, en kyllä aio ensi vuonnakaan ostaa näitä kaupasta. Täytyy vain muistaa varautua välineiden osalta hyvissä ajoin, ja vähän tutkiskella tuota muottihommaa. Harjoittelua siis tiedossa, mutta mikäs sen hauskempaa!

Hyvää vappua!

Pikatortillat nälkäiseen paistopäivään

Päivä on sujunut mm. munkkeja paistaessa eikä ruokaa tehnyt mieli alkaa erityisemmin enää paistaa. Tällainen pikainen tortilla-ateria syntyi tähän tarpeeseen tänään. Kuvan muistin tietty ottaa vasta, kun oltiin syöty jo :D

Kaapista sattui löytymään:
tortilloja
maustekurkkuja
juustoa
sipulia
kesäkurpitsaa
basilikaa
kananmunaa
porkkanaa
kastikkeeseen:
maustamatonta jugurttia
paprikajauheita
sinappia
sokeria
suolaa
oreganoa
basilikaa
mustapippuria

Kastikkeen tein maustamattomasta jugurtista, johon heitin sekaan sitruunamehua, sinappia, paprikajauheita (makeaa ja tulista), suolaa, sokeria, mustapippuria, oreganoa ja basilikaa. Raastoin yhden kesäkurpitsan ja pehmensin sitä hieman pannulla oliiviöljyssä. Se lähti kippoon ja pöytään. Kippoon raastoin myös yhden ison porkkanan, pilkoin kolme keitettyä kananmunaa, jotka koristelin tuoreen basilikan lehdillä. Pilkoin myös yhden maustekurkun ja sipulin ja raastoin palan juustoa. Mukaan pääsivät rapeutta tuomaan myös päivällä paistetut hajonneet tippaleivät, jotka toimivat yllättäen hyvin kaiken tuon suolaisen vastapainona!

Vappumunkit

Tämän päivän ohjelmana oli erinäisten asioiden paistaminen. Pannut ja kattilat ovat käyneet kuumana koko päivän... Aloitetaan kuitenkin perinteisistä munkeista.

Tarvitset:
0,5 l maitoa/vettä (itse käytin 1,5 dl maitoa ja loput vettä tämänhän voi tehdä myös täysin veteen, miten siis itse teen yleensä pullataikinan)
50 g hiivaa (tai oikeastaan vähän vähemmän, koska hyödynsin vappusimasta jääneen palan)
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria (tai siis laitoin vain 1 dl , koska unohdin sen puolikkaan, mutta eipä tuntunut missään)
2 tl suolaa
1 rkl kaardemummaa
1 tl vanilijaa
100 g voita
13-14 dl vehnäjauhoja
Sekä:
1 l rypsiöljyä
munkkien päälle sokeria ja kanelia

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Kätevää on sekoittaa kylmään maitoon kuumaa vettä, jolloin tuloksena on kädenlämpöistä. Lisää suola, sokeri, kaardemumma, vanilija ja kananmunat. Alusta suurin osa jauhoista ja lisää sitten pehmeä voi ja loput jauhoista. Taikina saa jäädä reilusti pehmeäksi, tuloksena on vain mehukkaampia munkkeja. Kohota tunti. Pyörittele tai jos taikina on siihen liian löllöä, ota lusikalla nokareita pellille tai pöydälle leivinpaperien päälle kohoamaan vielä väh. 10 minuutiksi.

Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Kun tähän tarkoitukseen sopivaa lämpömittaria ei löydy, mittasin lihan paistomittarilla 110 asteeseen asti ja odottelin vielä hetken, ja kokeilin pienellä koe nokareella, että sopivalta näyttää. Sitten vaan paistamaan. Käänsin munkkeja 2-3 kertaa paistamisen aikana, näin ne tuntuivat paistuvan tasaisemmin. Ja munkit tosiaan paisuvat vielä pasitettaessakin eikä siis kannata huolehtia, jos öljyyn upotettaessa munkit eivät olisi ihan pyöreitä, paistettaessa ne paisuvat kyllä pyöreiksi.

Munkkien paistamiseen reikäkauha on aivan omiaan! Eli jos aiot paistaa munkkeja, muttet omista reikäkauhaa, hanki sellainen! Vieressä pitää olla aina myös kattilan kansi siltä varalta , jos öljy syttyy palamaan. Palavaa öljyähän ei saa sammuttaa vedellä tai puhaltamalla koska silloin tuli ottaa vaan lisää pontta alleen! Eli tukahduttamalla kattilan kannella vain! Ja tästä syystä mahdollista liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Itse paistoin nämä 5 litran kattilassa, jossa mahtui paistamaan max. 4 kappaletta kerralla. Kattilaa ei kannata tunkea liian täyteen, koska munkit tarvitsevat tilaa paistuakseen tasaisesti.

Paistamisen jälkeen munkit saivat jäähtyä talouspaperin tmv. ylimääräisiä rasvoja itseensä imevän päällä. Jonkin aikaa jäähdyttyään pyörittelin munkit kanelisokerisekoituksessa.

Munkkeja on tullut kyllä paistettua ennenkin, mutta tänä vuonna todella pohdin makujen saamista kohdalleen, ja olin paistamisessa todella tarkkana. Ja kannatti eikä lopulta tavinnut nähdä edes hirmuisen suurta vaivaa, näin hyvin munkit eivät ole koskaan onnistuneet!

Paistohommista lisää postausta myöhemmin. Näitä vappupostauksia sitten riittää. Huomiselle aterialle paistoin jo osan valmiisksi. Yritin myös paistaa tippaleipiä, joista pieni postaus tiedossa.

Aina ei vaan jaksa

Aina ei jaksa panostaa ruuanlaittoon ja tänään oli sellainen päivä. Lauantaina meillä on saunavuoro, ja saunan jälkeen harvoin jaksaa alkaa massiivisiin kokkailuihin. Kaupassa mielessä olivat enemmän vapun herkut kuin saunaillan muonat. Tällaisia iltoja varten apu uiskentelee pakastealtaassa. Ei, nyt en ajattele kalapuikkoja vaan paneroituja punakampelafileitä. Panerointi niissä ei todellakaan ole huippu vaan jää useimmiten aika löllöksi. Kala itsessään on kuitenkin maukasta.

Eilisen oivallus (pakko antaa krediitit tästä puoliskolle) liittyi toiseen pakastemaailman kolkkaan, nimittäin pakastevihanneksiin. Eilisen laiska päivällinen koostui keitetyistä pakastepavuista, -parsakaaleista ja -kukkakaaleista. Tänään samanlaiset pitkät ohuet pakastepavut päätyivät kalan kaveriksi. Puolisko ihmetteli, kun valmistusohjeissa luki, että nämä  pitäisi kypsentää/sulattaa 2 dl vettä.. Olemme siis yleensä vain keittäneet näitä pakastesettejä tuoreiden tapaan runsaassa vedessä. Eipä kannata, koska silloin lautasella on vetistä ja mautonta mössöä. Kannattaa siis noudattaa paketin valmistusohjeita. Eli kiehauta 2 dl vettä, lisää hieman suolaa, jäiset kasvikset ja odota, että vesi alkaa kiehua, keitä sitten kasviksia kannen alla 3 min. Kukkakaalit vaativat 5 min kannen alla keittoaikaa. Lopuksi keittovesi kaadetaan pois. Kasvisten ei siis tarvitse lainkaan peittyä vedellä..

Eilistä ateriaa maustoi parmesaaniraaste ja mustapippuri. Kahden ihmisen vatsat täyttyivät hyvin, ja jäipä papuja ja parsakaaleja tämän aamun aamiaisomelettiinkin! Kalan kaverit saivat tänään myös hieman parmesaania mausteeksi (sitä kun palanen sattuu jääkaapissa olemaan). Joskus yksinkertainen toimii parhaiten!

Caesar-salaatti ja anjoviksen tähteet

Caesar-salaatin makuun olen päässyt vasta hiljan. Innostuksen tähän sain yhdestä lempiruokaohjelmistani eli Fresh with Anna Olsenista, vähän muokattuna luonnollisesti..

Tarvitset:
salaattia kaksi ruukkua tai kaksi isoa nippua (itse sekoitin jää- ja tammenlehtisalaattia, ei kai väliä mitä kunhan ainakin toisesta tulee vähän rapsakkuutta joukkoon)
anjovista fileenä tai tahnana
parmensaania
1 kovaksi keitetty kananmuna
vaaleaa, mielellään vähän kuivahtanutta leipää
öljyä
mustapippuria
sokeria
1 kynsi valkosipulia
(lihansyöjille halutessa myös pekonia)

Kuorin valkosipulin kynnen, murskasin sen veitsen lavalla ja hieroin kulhon pohjalle, ja isoimmat palat vielä pilkoin hienoksi. Lorautin päälle pienen tipan anjovispurkista nestettä, hakkasin kaksi pientä anjovisfilettä mössöksi ja lisäsin joukkoon. Rouhin runsaasti sekaan mustapippuria. Raastoin parmesaani vajaan kourallisen ja sekin kulhoon. Vähän puristamalla keitettyä kananmunaa saa hyvin "revittyä" sen auki ja eroteltua valkuaisen ja keltuaisen. Keltuaisen raastoin myös kulhoon. Kulhoon kastikkeeseen taisi päästä mukaan myös vähän sokeria, sitruunamehua ja oliiviöljyä tilkka. Voi olla, että laitoin muutakin, mutten enää vain muista.. Sekoitin kaikki kulhossa olevat aineet kunnolla, ja lisäsin vielä n. puoli desiä vettä (vesi auttaa kastiketta levittymään kunnolla kaikille salaatinlehdille) ja sekoitin. Sitten mukaan pääsevät vihdoin revityt salaatin lehdet. Ja taas saa sekottaa.

Fiksuna olisin tietenkin alottanut krutonkien paistamisesta, muttei aina tarvitse olla niin fisku. Eli n. 1/3 osa ranskanleivästä kuutioiksi. Sitten runsaalla kädellä öljyä pannuun ja eikun paistamaan krutonkeja. Ensimmäinen satsi onnistui hyvin, mutta toinen päätyi roskikseen, koska pannu pääsi kuumenemaan liikaa ja krutongin paloivat. Tuossa krutonkien pasitamisessa on vielä harjoittelemista. Niin juu, ja jos joku paistaa salaattiinsa pekonia, voi nuo krutongin paistaa siinä pekoneista jääneessä rasvassa, jota voi tavittaessa jatkaa öljyllä.

Pilkoin vielä valkuaisen paloiksi ja heitin salaattiin samoin kuin vähän jäähtyneet krutongit. Päälle vuolin muutaman siivun parmesaania. Nam! Ja tähän kannattaa laittaa vähän tuota anjovista, vaikkei anjoviksesta muuten tykkäsikään.. Ei salaatti omasta mielestä varsinaisesti anjovikselle maistu. Ruokajuomana toimi parhaiten muuten ihan kivennäisvesi! Harkitsin myös kuivaa valkoviiniä, mutta tämä ei oikeastaan kaipaa oheen mitään muuta makua. Kunnon runsashiilihappoinen, eli sellainen oikea vissy siis vain oheen (ja kun vissyn juo viinilaseista, niin ateriaan saa halutessaan hieman juhlavampaa tuntua).

Jos ostaa anjovikset säilykkeenä, niin purkistahan jää suurin osa käyttämättä. Ylimääräiset anjovikset voi heittää vaikka kiusaukseen. Tällä kertaa anjovisfileet päätyivät kuitenkin aamiaisleivän päälle. Jälkuunileipää tai muuta ruisleipää siivuiksi, viipaloi haluamansa määrän kananmunia, jotka asettelee voideltujen leipäsiivujen päälle. Viimeiseksi fileet leiville ja koko homman voi koristella tillillä. Oikein herkkua tästä saa, jos voin korvaa murskatulla avokadolla. Silloin päälle voi roiskia myös vähän sitruunaa.

Suklaavanilijavanukas (ja vanilijakastike)

Tajusin tuossa pääsiäisenä vihdoin kokeilla tehdä itse vanilijakastiketta. En tehnyt sitä vanilijatangosta vaan vanilijauutteesta, kerta sellaista sattuu kaapista löytymään. Kastikkeesta tuli hyvää, mutta se jäi todella juoksevaksi, mikä tosin mämmin kanssa sopi paremmin Toisella kerralla laitoin mukaan vähän maizenaa ja johon soossi sakeni! Käytin toisella kertaa kastikkeen suurimmalti osin lämpimänä, mutta sitä jäi vähän kylmään laitettavaksi. Seuraavana päivänä se muistuttikin paljon vanilijavanuskasta. Siitä sain idean kokeilla tehdä vanukasta itse! Tällä kertaa en halunnut edes googletella vaan homma lähti ihan omasta päästä.

Tarvitset:
n. 0,5 l maitoa (en mitannut vaan kaadoin arviolta)
kolme kananmunan keltuaista
vanilijaa tanko tai reilu 1 tl uutetta
reilut 3 rkl maizenaa eli maissitärkkelystä
reilu 100 g taloussuklaata (vähän yli puolet siitä Fasun levystä)
n. 1 rkl sokeria

Sulatin ensin suklaan vesihauteessa ja nostin jäähtymään hetkeksi. Erottelin keltuaiset kippoon ja sekoitin joukkoon sokerin (Valkuaiset sekoitin muuten thaityyppisen keiton sekaan, kun riipii heittää pois). Sitten kuumensin maidon ja vanilijan. Keltuaiset ja maidon sekoitin niin, että nostin kauhallisen kuumaa maitoa keltuaissokerisekoitukseen koko ajan sekoittaen. Sitten keltuaissokerimaitosekoitus meni loppujen maitojen joukkoon kunnolla taas sekoittaen. Tällä yksinkertaisella kikalla välttyy klimpeiltä. Sekoitin 3 kukkurallista ruokalusikallista maizenaa tilkkaan kylmää maitoa, jonka sekoitin vanilijakastikkeeseen (jos halua tehdä vain vanilijakastiketta, lisää vain 1 rkl maizenaa ja keitä seosta parisen minuuttia ja nosta vetäytymään). Keitin seosta vain parikymmentä sekunttia, ja silloin se olikin jo hyvin paksua. Tässä vaihessa nostin kattilan pois levyltä ja kokosin sen kanssa pöydälle vierekkäin sulaneen suklaan omassa kulhossaan ja neljä jälkiruokakippoa. Kannattaa muistaa, että maissitärkkelys jatkaa saostumista levyltä nostamisen jälkeenkin, etenkin tuon kastikkeen suhteen..

Sekoitin n. 2/3 osaa vanilijasoossista suklaan joukkoon. Tuon suhteenhan voi heittää ihan sen mukaan, tekeekö enemmän suklaata vai vanilijaa mieli. (Jos haluaa enemmän vanilijaa, niin suklaata ei tarvitse sulattaa ihan noin paljoa.) Ladoin suklaaseoksen kuppien pohjalle ja päälle vanilijan. Raastoin koristeeksi vielä vähän suklaahippuja. Vanukkaat seisoivat kylmässä vain sen aikaa, että saimme syötyä kaksi lautasellista keittoa, ja sitten iskimmekin jo lusikat vanukkaaseen.. Kyllä oli muuten hyvää! Suosittelen. Ehkä hieman monimutkaisesta selostuksestani huolimatta vanukasta oli todella helppo tehdä itse, ja eritoten tuo suklaavanukas oli paljon parempaa kuin mikään valmisvanukas, mitä olen maistanut! Parhaimmillaan vanukas oli seistyään yön yli kylmässä. Tämän voi siis tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä!

Huomioita:
Näyttävimmän lopputuloksen olisi saanut kokoamalla nämä laseihin. (Tämän kyllä tiesin jo ennalta :D Ei vain ole sopia laseja tällaiseen.)
Vanilijaan voisi sekoittaa valkosuklaata.
Suklaan voisi maustaa esim. Vana Tallinnalla tai rommilla, tai vaikka pienellä tilkalla kahvia.
Seuraavalla kerralla teen suoraan ainakin tuplasatsin!
Suklaana kannatti ehdottomasti käyttää taloussuklaata, tummempikin olis käynyt, sillä maitosuklaa ei olisi vanilijasoossin lisäämisen jälkeen kyllä maistunut miltään. Ei siis kannata pelätä tumman suklaan käyttöä, maku pehmenee reilusti.
Päälle voisi rouhia myös pähkinöitä.

Kuva on taas surkea eikä hieno kerrostukseni tule kyllä yhtään esille. Mutta paremman puutteessa...

Lohta taas yhdellä tapaa

Lohi on keittiössämme usein esiintyvä öttiäinen. Sitä on siis keitetty, paistettu, haudutettu ja muutenkin kypsytetty mitä erillaisimmin keinon ja maustein. Tänään löysin kaupasta halvan (vaikkakaan ei tuoreimman mahdollisen) lohifileen. Filettä oli noin kilon verran. Ruotojen nyppimiseen olen saanut äidiltäni mitä suloisimmat ruotopihdit, joilla ruotojen poisto onnistuu kuin leikkiä vaan! (Lohen ruotojen nyppiminen kun muutenkin on niin vaikea ja haastava homma..)

Lätkäsin kalan pienelle uunipellille (tai voi tuota isoksi pannuksikin kutsua) ja ripottelin suolaa ja mustapippuria pinnalle. Kala ei ole se ruoka, missä sniiduillaan suolan suhteen (tosin liika on aina liikaa). Viipaloin päälle sipulia (jätin nuo vähän liian paksuiksi eivätkä ne ehtineet pehnmentyä halutulla tavalla eli ohuita siivuja). Heitin purnukallisen eli 2 dl ruokakermaa, halvinta mahdollista eli rainbowin 7 % kattilaan kera muutaman ruokalusikallisen valkoviinietikkaa, töräyksen Auran sinappia, tilliä, timjamia ja vähän sokeria. Lohi vähäksi aikaa eli n. 5 min 200-225 asteiseen uuniin "ottamaan vähän pintaa". Sitten lohi pois uunista ja kermakastike päälle. Raastoin vähän parmesaania, minkä aioin sekoittaa kastikkeeseen juuri ennen lohen päälle kaatamista, mutta se unohtui eli parmesaaniraaste siis vielä kastikkeen päälle. Lopuksi lohta pääsi peittelemään kuusi siivua sitruunaa. Sitten lohi takaisin uunin kuumaan syleilyyn 200 asteeseen ajaksi x. En todella muistanut kastoa kelloa, ehkäpä vartista 20 minuuttiin.. Lohen ei kannata paistua liiaksi, koska silloin siitä tulee kuivaa.

Sitruunasiivut päällä auttavat pitämään lohen mukavan kosteana,ja tuovat tietty myös sitruunan makua ja kai se sitruuna edistää kypsymistä muutenkin. Jos meinaa käyttää tätä peittopatenttia, mehuja ei kannata erikseen lähteä puristelemaan lohen päälle, siivuista sitä paistaessa kyllä irtoaa! Lisukkeena oli tänään ruusukaaleja. Yksinkertaista, mutta erittäin maukasta!

Kuvalle ei voi oikein taas kuin nauraa :D

Kookosnuudelikeitto (vai pata?)

Mausteiset kookoskeitot maistuvat tässä taloudessa paremmin kuin hyvin. Viime launtain saunaillalle valmistui kasviskookosnuudelikeitto.

Käytin:
kolme nyyttiä munanuudeleita (Blue Dragon)
purkki kookosmaitoa
purkki tomaattimurskaa (tykkään rainbow luomutomaattimurskasta)
vihreitä papuja (sattui olemaan purkkiversiona, suositteln kuitenkin mielummin vaikka pakasteesta)
purjon loppu
1 iso sipuli
valkosipulia
chiliä ja muita mausteita
punainen paprika
valkokaalia reilu nyrkin kokoinen pala

Suikaloin paprikan ja kaalin, sipulin ja purjon jätin melko isoiksi paloiksi. Kuullotin ne kattilassa kevyesti ja lisäsin tomaattimurskan ja vettä. Sitten lisäsin mausteet eli chilitahnaa n. 3 tl, inkivääritahnaa 1 tl, tulista currya 2 tl, kurkumaa, mustaa pippuria, kuivattua basilikaa hulahti vähän reilummin, soijaa, sitruunamehua, thaimaalaista kalakastiketta (fondityyppinen, suolainen), sokeria 1 rk ja valkosipulit pieninä kuutioina. Keitin hommaa n. 20 min eli kun kaikki kasvikset on pehmennyt.

Sitten lisäsin nuudelit ja kookosmaidon ja aivan viimeiseksi pavut, koska ne olivat jo valmiiksi niin pehmeitä. Jos pavut on pakkasesta, ne kannattaa laittaa jo vähän ennen nuudeleita. Taitoin kuivat nuudelinyytit muuten kahtia, että ne sekottuisivat paremmin keittoon. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä  vettä tai kasvislientä vähän reilummin, koska nuo munanuudelit imevät sitä itseensä paljon. Minulle kävi siis niin, että kun nuudelit olivat kypsiä, kattilassa oli keiton sijaan pataa. Tosin hyvin se toimi niinkin!

Mausteista lisäisin seuraavalla kerralla korianteria. Kasvisten lisäksi tähän sopii erinomaisesti kaikenlaiset ravut ja tofu. Jos lihaa haluaa lisätä, niin tähän voi lihansyöjille paistaa kylkeen esim. kanan fileesuikaleita ja lisätä niitä sitten keiton päälle. Ruokajuomana oli Keisarin EloVehnää, joka on siis suodattamaton vehnäolut, ja toimi tulisen keiton kanssa loistavasti!

(Kuvia muistin ottaa vasta rippeistä, eikä yksikään halunnut onnistua eli tämäkin valitettavasti ilman kuvaa.)

Mämmi

Tämä tulee hieman myöhässä, mutta on se pääsiäinen ensi vuonnakin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse mämmiä, aiemmin se on vain tullut ostettua valmiina. Käytin reseptinä pitkälle Isoäidin reseptillä -blogin nykykielistettyä ohjetta (kiitokset sinne!). Mallaspaketissa oleva mämmiresepti oli tosin lähes sama, muotoilu lähinnä vain eri. Mämmin tekotavassa ei kai kauheasti ole variointia. Sekoittaessani maltaita ja jauhoja huomasin sen onnistuvan parhaiten sekä lastaa että isoa vispilää käyttäen. Ja jos ensimmäisessä vaiheessa puuroon jää vähän jauhoklimppejä, ei huolta, ne sekoittuvat kyllä! Kattila, jota itse käytin, on kunnon 5 l kattila eikä yhtään pienempi olisi käynyt. Jauhojen ja maltaiden määrää oli helpointa hallinnoida niin, että mittasin koko tarvittavan määrän maltaita ja jauhoja omiin kulhoihinsa valmiiksi.

Tarvitset:
2,5 l vettä
500 g mämmimaltaita (n. 7,5 dl)
750 g ruisjauhoja (n. 1,5 l)
0,5 dl siirappia
0,5 tl suolaa (käytin hienoa merisuolaa)
1,5 rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Kuumenna 1 l vettä n. 60 asteiseksi eli vesi kuplii vähän, muttei ei saa kiehua. Lisää n.1,5 dl (100 g) maltaita ja n. 3 dl (150 g) jauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi ja ripottele päällä kunnon kerros ruisjauhoja. Laita kansi päälle ja kattila 50 asteiseen uuniin tunniksi. Ota kattila uunista ja sekoita päällä olevat jauhot seokseen. Lisää 0,5 l poreilevaa 60 asteista vettä ja 100g maltaita ja 150 g ruisjauhoja. Ripottele taas pinnalle ruisjauhoja ja kansi päälle ja taas tunniksi uuniin. Jatka tätä kunnes kaikki jauhot, maltaat ja vesi on käytetty.
Keitä mämmiä sitten 15 min miedolla lämmöllä ja sekoita joukkoon siirappi ja mausteet. Lisää tarvittaessa enemmän siirappia (itse käytin lopulta desin). Muista sekoittaa mämmiä herkeämättä sillä mämmi ei saa palaa pohjaan! (käy hyvästä käsitreenistä :D)
Jaa sitten mämmi uunivuokiin (täytä n. 2/3 osaa vuuasta, ei piri pintaan, koska pinta poreilee ja kohoaa paistettaessa, mutta laskee tosin paistamisen jälkeen) ja sivele ne siirappivedellä (puolet siirappia puolet vettä). Paista mämmiä n. 3 tuntia 130 asteessa.
Laita valmiit mämmit kylmään. Mämmin voi myös pakastaa. Pidä kylmässä vähintään 3 päivää ennen tarjoilua kerman ja sokerin kanssa. (Puoliskoni syö mämminsä banaanijugurtilla eli siinä vinkki seikkailunhaluisille.) Mämmin voi siis tehdä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä kylmään odottamaan. Tänä vuonna tein mämmin oheen itse vanilijakastiketta.

Ja tosiaan tähän kannattaa varata koko päivä aikaa! En osannut arvioida uunivuokien tarvetta, ja meinasi vuuat loppua kesken. Omat vuokani olivat hyvin eri kokoisia ja muotoisia, mutta tähän satsiin tarvitsin niitä viisi. Kaikki vuuat eivät myöskään mahtuneet kerralla uuniin eli ne täytyi paistaa kahdessa erässä eli kolmen tunnin sijaan paistamiseen menikin kuusi tuntia. Aikaa siis todella kannattaa varata. Kun laitoin ensimmäisen satsin vuokia uuniin, huomasin odottamaan jääneeseen mämmiseokseen muodostuvan ikävännäköinen kuori, joten ripottelin siihen pinnalle ihan hienolti ruisjauhoja eikä kuorta näin päässyt syntymään. Kelmu ajaa varmaan saman asian.

 Parhaimmillaan mämmi oli n. viiden päivän kylmässä seisomisen jälkeen. Mitä paksummin mämmiä vuuassa oli, sitä pidemmän kylmässä seisomisen se vaati. Ja oli muuten parempaa kuin mitkään kymppimämmit!

(Yhtään kuvaa en muistanut ottaa, mutta perinteiseltä mämmiltä se näytti..)

Omenaperunamuhennos

Pääsiäisaterialle valmistui omenaperunamuhennos, jonka reseptin löysin Isoäidin reseptillä -blogista (suosittelen muutenkin tutustumaan).
 http://isoaidinreseptilla.blogspot.com/2012/03/peruna-ja-omenamuhennos.html

Eli 3 isoa perunaa, kaksi hapanta omenaa (Granny Smithiä), 1 dl vettä, 0,5 dl kermaa, 1 rkl voita ja 0,5 tl suolaa. Nämä siis alkuperäisen respin ainekset. Itse lisäsin vielä hieman mustaa pippuria, pienen tipan sitruunamehua ja pikkuruisen hyppysellisen sokeria. Ja hyvää tuli!

Kuori ja kuutio perunat ja hauduta ne puolipehmeiksi eli ei aivan kypsiksi. Kuori ja kuutioi omenat samankokoisiksi paloiksi kuin perunat (tämä ei ole tiedettä eli ei tarvitse viivottimen kanssa kuutioida). Kiehauta vesi, kerma, voi suola ja mahdolliset muut mausteet ja lisää perunat ja omenat. Hauduttele miedolla lämmöllä kunnes perunat on kypsiä, omenat pehmenneet ja kattilassa on muhennosta eikä peruna- ja omenanpaloja kermakastikkessa.

Jos aterialta jää tätä yli, toimii tämä erinomaisesti myös kylmänä joko sellaisenaan tai esim. ruisleivän päällä! Omenan tuoman raikauden ansioista tämä sopi hyvin nimenomaan kevääseen.

Kömpelö aloitus

Tervehdys kömpelön aloituksen muodossa!

Nautin suunnattomasti ruuanlaitosta ja leipomisesta. ja se on parhaita tapojani rentoutua! Hyvä inspiraationlähde on jaetut ruokakokemukset, ja Facebookin ruoka-aiheisissa tilapäivityksissä (joita alkoi kertyä paljon!) tuntui tila aina loppuvan kesken. Ruokablogien ja muun internetin ihmemaailman lisäksi inspiraatio löytyy keittokirjoista. Keittokirjoja löytyy kyllä toistakymmentä, mutta luetuimpia ovat Otavan suuri keittokirjaa ja Kotiruoka (molemmat uusia painoksia).
Pidän sesongin ja juhlapyhien mukaan kokkaamisesta, mutta ruokalistalle mahtuu kyllä kaikkea laidasta laitaan. Teema-ateriat esim. jonkin maan mukaan kuuluvat vakiohuveihin.
Taloudessa asustaa kanssani mies, joka syö mielellään välillä lihaa, ja tarkoitus on laittaa kasvisruokien yhteyteen aina, miten niistä saa helposti muunnettua liharuokaa joutumatta laittamaan kahta ateriaa.
Tavoitteeni tällä hetkellä ruuanlaiton suhteen on opetella tekemään kunnollista pastaa, käsittelemään kokonaisia kaloja ja simpukoita ja saada kunnollinen tarte tatin onnistumaan. Näiden lisäksi tiedossa on sesonkien mukaisia herkkuja, puurokokeiluja, ruisleipää ja leivoksia!

Tervetuloa!