Suklaavanilijavanukas (ja vanilijakastike)

Tajusin tuossa pääsiäisenä vihdoin kokeilla tehdä itse vanilijakastiketta. En tehnyt sitä vanilijatangosta vaan vanilijauutteesta, kerta sellaista sattuu kaapista löytymään. Kastikkeesta tuli hyvää, mutta se jäi todella juoksevaksi, mikä tosin mämmin kanssa sopi paremmin Toisella kerralla laitoin mukaan vähän maizenaa ja johon soossi sakeni! Käytin toisella kertaa kastikkeen suurimmalti osin lämpimänä, mutta sitä jäi vähän kylmään laitettavaksi. Seuraavana päivänä se muistuttikin paljon vanilijavanuskasta. Siitä sain idean kokeilla tehdä vanukasta itse! Tällä kertaa en halunnut edes googletella vaan homma lähti ihan omasta päästä.

Tarvitset:
n. 0,5 l maitoa (en mitannut vaan kaadoin arviolta)
kolme kananmunan keltuaista
vanilijaa tanko tai reilu 1 tl uutetta
reilut 3 rkl maizenaa eli maissitärkkelystä
reilu 100 g taloussuklaata (vähän yli puolet siitä Fasun levystä)
n. 1 rkl sokeria

Sulatin ensin suklaan vesihauteessa ja nostin jäähtymään hetkeksi. Erottelin keltuaiset kippoon ja sekoitin joukkoon sokerin (Valkuaiset sekoitin muuten thaityyppisen keiton sekaan, kun riipii heittää pois). Sitten kuumensin maidon ja vanilijan. Keltuaiset ja maidon sekoitin niin, että nostin kauhallisen kuumaa maitoa keltuaissokerisekoitukseen koko ajan sekoittaen. Sitten keltuaissokerimaitosekoitus meni loppujen maitojen joukkoon kunnolla taas sekoittaen. Tällä yksinkertaisella kikalla välttyy klimpeiltä. Sekoitin 3 kukkurallista ruokalusikallista maizenaa tilkkaan kylmää maitoa, jonka sekoitin vanilijakastikkeeseen (jos halua tehdä vain vanilijakastiketta, lisää vain 1 rkl maizenaa ja keitä seosta parisen minuuttia ja nosta vetäytymään). Keitin seosta vain parikymmentä sekunttia, ja silloin se olikin jo hyvin paksua. Tässä vaihessa nostin kattilan pois levyltä ja kokosin sen kanssa pöydälle vierekkäin sulaneen suklaan omassa kulhossaan ja neljä jälkiruokakippoa. Kannattaa muistaa, että maissitärkkelys jatkaa saostumista levyltä nostamisen jälkeenkin, etenkin tuon kastikkeen suhteen..

Sekoitin n. 2/3 osaa vanilijasoossista suklaan joukkoon. Tuon suhteenhan voi heittää ihan sen mukaan, tekeekö enemmän suklaata vai vanilijaa mieli. (Jos haluaa enemmän vanilijaa, niin suklaata ei tarvitse sulattaa ihan noin paljoa.) Ladoin suklaaseoksen kuppien pohjalle ja päälle vanilijan. Raastoin koristeeksi vielä vähän suklaahippuja. Vanukkaat seisoivat kylmässä vain sen aikaa, että saimme syötyä kaksi lautasellista keittoa, ja sitten iskimmekin jo lusikat vanukkaaseen.. Kyllä oli muuten hyvää! Suosittelen. Ehkä hieman monimutkaisesta selostuksestani huolimatta vanukasta oli todella helppo tehdä itse, ja eritoten tuo suklaavanukas oli paljon parempaa kuin mikään valmisvanukas, mitä olen maistanut! Parhaimmillaan vanukas oli seistyään yön yli kylmässä. Tämän voi siis tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä!

Huomioita:
Näyttävimmän lopputuloksen olisi saanut kokoamalla nämä laseihin. (Tämän kyllä tiesin jo ennalta :D Ei vain ole sopia laseja tällaiseen.)
Vanilijaan voisi sekoittaa valkosuklaata.
Suklaan voisi maustaa esim. Vana Tallinnalla tai rommilla, tai vaikka pienellä tilkalla kahvia.
Seuraavalla kerralla teen suoraan ainakin tuplasatsin!
Suklaana kannatti ehdottomasti käyttää taloussuklaata, tummempikin olis käynyt, sillä maitosuklaa ei olisi vanilijasoossin lisäämisen jälkeen kyllä maistunut miltään. Ei siis kannata pelätä tumman suklaan käyttöä, maku pehmenee reilusti.
Päälle voisi rouhia myös pähkinöitä.

Kuva on taas surkea eikä hieno kerrostukseni tule kyllä yhtään esille. Mutta paremman puutteessa...