Caesar-salaatti ja anjoviksen tähteet

Caesar-salaatin makuun olen päässyt vasta hiljan. Innostuksen tähän sain yhdestä lempiruokaohjelmistani eli Fresh with Anna Olsenista, vähän muokattuna luonnollisesti..

Tarvitset:
salaattia kaksi ruukkua tai kaksi isoa nippua (itse sekoitin jää- ja tammenlehtisalaattia, ei kai väliä mitä kunhan ainakin toisesta tulee vähän rapsakkuutta joukkoon)
anjovista fileenä tai tahnana
parmensaania
1 kovaksi keitetty kananmuna
vaaleaa, mielellään vähän kuivahtanutta leipää
öljyä
mustapippuria
sokeria
1 kynsi valkosipulia
(lihansyöjille halutessa myös pekonia)

Kuorin valkosipulin kynnen, murskasin sen veitsen lavalla ja hieroin kulhon pohjalle, ja isoimmat palat vielä pilkoin hienoksi. Lorautin päälle pienen tipan anjovispurkista nestettä, hakkasin kaksi pientä anjovisfilettä mössöksi ja lisäsin joukkoon. Rouhin runsaasti sekaan mustapippuria. Raastoin parmesaani vajaan kourallisen ja sekin kulhoon. Vähän puristamalla keitettyä kananmunaa saa hyvin "revittyä" sen auki ja eroteltua valkuaisen ja keltuaisen. Keltuaisen raastoin myös kulhoon. Kulhoon kastikkeeseen taisi päästä mukaan myös vähän sokeria, sitruunamehua ja oliiviöljyä tilkka. Voi olla, että laitoin muutakin, mutten enää vain muista.. Sekoitin kaikki kulhossa olevat aineet kunnolla, ja lisäsin vielä n. puoli desiä vettä (vesi auttaa kastiketta levittymään kunnolla kaikille salaatinlehdille) ja sekoitin. Sitten mukaan pääsevät vihdoin revityt salaatin lehdet. Ja taas saa sekottaa.

Fiksuna olisin tietenkin alottanut krutonkien paistamisesta, muttei aina tarvitse olla niin fisku. Eli n. 1/3 osa ranskanleivästä kuutioiksi. Sitten runsaalla kädellä öljyä pannuun ja eikun paistamaan krutonkeja. Ensimmäinen satsi onnistui hyvin, mutta toinen päätyi roskikseen, koska pannu pääsi kuumenemaan liikaa ja krutongin paloivat. Tuossa krutonkien pasitamisessa on vielä harjoittelemista. Niin juu, ja jos joku paistaa salaattiinsa pekonia, voi nuo krutongin paistaa siinä pekoneista jääneessä rasvassa, jota voi tavittaessa jatkaa öljyllä.

Pilkoin vielä valkuaisen paloiksi ja heitin salaattiin samoin kuin vähän jäähtyneet krutongit. Päälle vuolin muutaman siivun parmesaania. Nam! Ja tähän kannattaa laittaa vähän tuota anjovista, vaikkei anjoviksesta muuten tykkäsikään.. Ei salaatti omasta mielestä varsinaisesti anjovikselle maistu. Ruokajuomana toimi parhaiten muuten ihan kivennäisvesi! Harkitsin myös kuivaa valkoviiniä, mutta tämä ei oikeastaan kaipaa oheen mitään muuta makua. Kunnon runsashiilihappoinen, eli sellainen oikea vissy siis vain oheen (ja kun vissyn juo viinilaseista, niin ateriaan saa halutessaan hieman juhlavampaa tuntua).

Jos ostaa anjovikset säilykkeenä, niin purkistahan jää suurin osa käyttämättä. Ylimääräiset anjovikset voi heittää vaikka kiusaukseen. Tällä kertaa anjovisfileet päätyivät kuitenkin aamiaisleivän päälle. Jälkuunileipää tai muuta ruisleipää siivuiksi, viipaloi haluamansa määrän kananmunia, jotka asettelee voideltujen leipäsiivujen päälle. Viimeiseksi fileet leiville ja koko homman voi koristella tillillä. Oikein herkkua tästä saa, jos voin korvaa murskatulla avokadolla. Silloin päälle voi roiskia myös vähän sitruunaa.