Aina ei vaan jaksa

Aina ei jaksa panostaa ruuanlaittoon ja tänään oli sellainen päivä. Lauantaina meillä on saunavuoro, ja saunan jälkeen harvoin jaksaa alkaa massiivisiin kokkailuihin. Kaupassa mielessä olivat enemmän vapun herkut kuin saunaillan muonat. Tällaisia iltoja varten apu uiskentelee pakastealtaassa. Ei, nyt en ajattele kalapuikkoja vaan paneroituja punakampelafileitä. Panerointi niissä ei todellakaan ole huippu vaan jää useimmiten aika löllöksi. Kala itsessään on kuitenkin maukasta.

Eilisen oivallus (pakko antaa krediitit tästä puoliskolle) liittyi toiseen pakastemaailman kolkkaan, nimittäin pakastevihanneksiin. Eilisen laiska päivällinen koostui keitetyistä pakastepavuista, -parsakaaleista ja -kukkakaaleista. Tänään samanlaiset pitkät ohuet pakastepavut päätyivät kalan kaveriksi. Puolisko ihmetteli, kun valmistusohjeissa luki, että nämä  pitäisi kypsentää/sulattaa 2 dl vettä.. Olemme siis yleensä vain keittäneet näitä pakastesettejä tuoreiden tapaan runsaassa vedessä. Eipä kannata, koska silloin lautasella on vetistä ja mautonta mössöä. Kannattaa siis noudattaa paketin valmistusohjeita. Eli kiehauta 2 dl vettä, lisää hieman suolaa, jäiset kasvikset ja odota, että vesi alkaa kiehua, keitä sitten kasviksia kannen alla 3 min. Kukkakaalit vaativat 5 min kannen alla keittoaikaa. Lopuksi keittovesi kaadetaan pois. Kasvisten ei siis tarvitse lainkaan peittyä vedellä..

Eilistä ateriaa maustoi parmesaaniraaste ja mustapippuri. Kahden ihmisen vatsat täyttyivät hyvin, ja jäipä papuja ja parsakaaleja tämän aamun aamiaisomelettiinkin! Kalan kaverit saivat tänään myös hieman parmesaania mausteeksi (sitä kun palanen sattuu jääkaapissa olemaan). Joskus yksinkertainen toimii parhaiten!