Yksinkertaista mutta maukasta´

Kaapista löytyi vähän kasviksia ja keittoa teki mieli. Yksikertainen on usein hyvä linja arkiruuan suhteen, ja kun on hyviä tuoreita kasviksia niin on välillä ihanaa vain nauttia niistä eikä suuremmin maustella.

Yksinkertainen kasviskeitto

Tarvitset:
kasviksia.
(suolaa, pippuria, sitruunaa, yrttejä..)

Omasta kaapista löytyi tällä kertaa perunaa, sipulia, porkkana ja kukkakaalia. Jätin sipulit melkoisen isoiksi suikaleiksi. Kukkakaalit jätin tuollaisiksi "kukiksi" ja perunat lähti kuutioksi ja porkkana ohuehkoiksi siivuiksi. Parasta tähän olisi lisätä kasvislientä, mutta koska sitä ei ollut niin ilmankin pärjättiin. Lientä maustoin valkoviinietikalla, mustapippurilla, persiljalla, timjamilla ja hyppysellisellä rakuunaa ja sirtuunan kannalla. Suolan lisäsin vasta loppuvaiheessa, porkkana ja peruna kun imevät sen kaiken muuten itseensä. Vaikka tuossa useamman mausteen mainitsinkin niin kaikkea oli vähän eikä kyseessä ole mikään voimakkaan makuinen keitto. Keittoa sitten vain keitellään kunnes kaikki kasvikset on kypsiä.

Tällaisen yksikertaisen kasviskeiton kaveriksi sopii hyvin esimerkiksi lämpimät voileivät. Niitä ei löydy kuvasta, koska ne syötiin itse asiassa toisena päivänä, mutta tulipa nyt vain mieleen että voisivat sopia hyvin yhteen.

Lämpimiin voileipiin käytän mieluiten ruispaloja. Niille ripottelen oliiviöljyä tai sipaisen voita. Sitten joko hieron leipiä halkaistulla valkosipulin kynnellä tai murskaan/silppuan pienen kynnen per leipä (tai teen molemmat). Sitten suikaloin ohuiksi viipaleiksi sipulia. Yksi keksikokoisen sipulin puolikas riittää n. kuuteen leipään. Sitten päälle tomaattisiivuja ja siihen päälle basilikaa ja oreganoa ja timjamia, halutessa myös mustapippuria ja hyppysellinen suolaa. Lopuksi päälle juustoraastetta. Ja tuo juusto todella kannattaa raastaa eikä vain ottaa juustohöylällä siivuja. Raasteena juusto sulaa paljon tasaisemmin. Sitten leivät uuniin n. 225 asteeseen n.10 min, eli kunnes juusto on saanut vähän väriä.

Yksinkertaista ja maukasta!

Piirakka on parasta munavoilla

Näin se vaan on. Tällä kertaa piirakat olivat vappuna pakastimeen unohtuneita coctail-piirakoita. Parhaita ovat tietty kotitekoiset, mutta joskus tarvitsee oikoteitä. Couscous-salaatti sai siis kaverikseen karjalanpiirakoita munavoilla.

Couscous-salaattiin tarvitset (tähän voi kyllä laittaa melkein mitä vain haluaa):
couscousia
fetaa tai mitä juustoa nyt tekee mieli
sipulia
omena
maustekurkku
porkkana
kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
sinappia
mustapippuria
persiljaa
suolaa
sokeria

Kuskusin valmistan niin, että mittaan kulhoon kuskusin, ja laitan vettä kiehumaan, jota sitten mittaan saman verran kuin kuskusia. Kuivan kuskusin sekaan saatan heittää esim.persiljaa tai muita yrttejä, vähän suolaa ja joskus jopa paprikaa tai kurkumaa. Sitten tosiaan kiehuvaa vettä sekaan, ja kansi päälle pariksi minuutiksi. Sitten erottelen jyväset kaapimalla haarukalla kerros kerrokselta pohjaan asti ja lisään joko lorauksen öljyä tai nokareen voita. Kuskusia sattui olemaan purkin pohjalla 1 dl ja se riitti tähän salaattiin ihan hyvin.
Omena kuutioiksi, sipuli ohuiksi suikaleiksi, porkkana melko ohuiksi viipaleiksi, maustekurkku kuutioiksi, feta palasiksi, ja kaikki sekaisin.
Kastikkeeseen oliiviöljyä kunnon loraus, sitruunamehua n. 1 tl, sinappia riippuen sen vahvuudesta n. 1 tl, vähän suolaa (riippuu suolasiko kuskusin vai) ja sokeria n. 1 tl  ja halutessa yrttejä. Kaikki kunnolla sekasin ja salaatin joukkoon.

Munavoi kuuluu sellaisiin vähän herkumpiin ruokiin, ei siis mitään jokapäiväistä arkiruokaa. Tällä kertaa käytin kaksi keitettyä kananmunaa ja määrän x oivariinia. Murskasin keitetyt kananmunat haarukalla ja sekoitin joukkoon vähän aikaa huoneenlämmössä pehmenneen oivariinin (olisiko sitä ollut reilu 50 g) ja maustoin tillillä. Rakenteeseen saa vähän keveyttä lisäämällä vähän raejuustoa. Nyt vain en yksin sitä varten jaksanut mennä kauppaan. Ennen tarjoilua munavoin kannattaa antaa olla kylmässä, etenkin jos voi ehti päästä todella pehmeäksi (ja tuo oivariinihan pehmenee nopeasti). Erittäin herkullinen arkiateria ja valmistui nopeasti ja hyvin vähällä vaivalla!

Tippaleivät

Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa kokeilla tippaleipien, tuon vapun ajan lempiherkkuni paistamista itse. Varauduin roppa kaupalla kärsivällisyyttä, mutta ei nämä niin yksikertaisesti onnituneet kuin kuvittelin.

 Tarvitset:
4 kananmunaa
4 rkl sokeria
suolaa
2 dl maitoa
1 tl vanilijaa
1 tl sitruunamehua
3,5-4 dl vehnäjauhoja
Sekä päälle tomusokeria ja paistamiseen öljyä.

Vatkaa kevyesti kananmunat ja sokeri. Lisää muut aineet. Kaada taikina esim. tyhjään ketsuppipulloon tmv. Truuttaa taikinaa öljyssä olevaan muotiin (tyhjä, puhdas säilykepurkki, josta on myös pohja otettu pois). Nosta pihdeillä tmv. muotti pois ja toivo, että tippaleipä pysyy kasassa. Tarvittaessa käännä tippaleipä paistumaan hetkeksi toisinkin päin ja nosta sitten talouspaperille jäähtymään. Anna tippaleipien seistä yön yli ja kuivua. Sirottele vielä lopuksi päälle tomusokeria.

Mikä tässä minulla sitten ei onnistunut aivan halutulla tavalla? Ensinnäkään minulta ei löytynyt mitään ketsuppipulloa tai mitään vastaavaakaan. Käytin siis muovipussia, mistä taikina oli vaikea puristaa taisaisesti. Vaikka puhdistin muottina käyttämäni säilykepurkin huolellisesti, jotain siihen kuitenkin jäi, mikä siis alkoi räiskyä kun laitoin muotin öljyyn. Tippaleivät eivät myöskään halunneet pysyä kasassa, vaan kun nostin muotin pois, hajosivat ne pieniksi muruiksi öljyyn. Öljy myös jostain syystä muuttui nopeasti hyvin tummaksi, kenties ne muruset, joita en saanut noukittuya pois, kärtsäsivät. En tiedä, mutta öljy tuntui jotenkin värjäävän viimeiset tippaleivät samantien tummiksi (ne eivät siis palaneet vaa värjäytyivät tummiksi).

En viitsinyt käyttää koko taikinaa vaan n. puolet lensi viemäriin. Kymmenisen kappaletta sain pysymään jotenkuten kasassa, ja niissä oli kyllä maku kohdillaan! Tippaleipä murua jäi kulhollinen, ja kirjoitinki jo heittäneeni sitä vähän tortilloihin. Vappupäivän aamiaisella oli jäätelöä, ja nuo murut toimivat aivan järjettömän hyvin vanilijajäätelön päällä! Eli hukkaan eivät menneet nekään.. Vaikka tippaleivät eivät sujuneet ihan niin kuin kuvittelin, en kyllä aio ensi vuonnakaan ostaa näitä kaupasta. Täytyy vain muistaa varautua välineiden osalta hyvissä ajoin, ja vähän tutkiskella tuota muottihommaa. Harjoittelua siis tiedossa, mutta mikäs sen hauskempaa!

Hyvää vappua!

Pikatortillat nälkäiseen paistopäivään

Päivä on sujunut mm. munkkeja paistaessa eikä ruokaa tehnyt mieli alkaa erityisemmin enää paistaa. Tällainen pikainen tortilla-ateria syntyi tähän tarpeeseen tänään. Kuvan muistin tietty ottaa vasta, kun oltiin syöty jo :D

Kaapista sattui löytymään:
tortilloja
maustekurkkuja
juustoa
sipulia
kesäkurpitsaa
basilikaa
kananmunaa
porkkanaa
kastikkeeseen:
maustamatonta jugurttia
paprikajauheita
sinappia
sokeria
suolaa
oreganoa
basilikaa
mustapippuria

Kastikkeen tein maustamattomasta jugurtista, johon heitin sekaan sitruunamehua, sinappia, paprikajauheita (makeaa ja tulista), suolaa, sokeria, mustapippuria, oreganoa ja basilikaa. Raastoin yhden kesäkurpitsan ja pehmensin sitä hieman pannulla oliiviöljyssä. Se lähti kippoon ja pöytään. Kippoon raastoin myös yhden ison porkkanan, pilkoin kolme keitettyä kananmunaa, jotka koristelin tuoreen basilikan lehdillä. Pilkoin myös yhden maustekurkun ja sipulin ja raastoin palan juustoa. Mukaan pääsivät rapeutta tuomaan myös päivällä paistetut hajonneet tippaleivät, jotka toimivat yllättäen hyvin kaiken tuon suolaisen vastapainona!

Vappumunkit

Tämän päivän ohjelmana oli erinäisten asioiden paistaminen. Pannut ja kattilat ovat käyneet kuumana koko päivän... Aloitetaan kuitenkin perinteisistä munkeista.

Tarvitset:
0,5 l maitoa/vettä (itse käytin 1,5 dl maitoa ja loput vettä tämänhän voi tehdä myös täysin veteen, miten siis itse teen yleensä pullataikinan)
50 g hiivaa (tai oikeastaan vähän vähemmän, koska hyödynsin vappusimasta jääneen palan)
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria (tai siis laitoin vain 1 dl , koska unohdin sen puolikkaan, mutta eipä tuntunut missään)
2 tl suolaa
1 rkl kaardemummaa
1 tl vanilijaa
100 g voita
13-14 dl vehnäjauhoja
Sekä:
1 l rypsiöljyä
munkkien päälle sokeria ja kanelia

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Kätevää on sekoittaa kylmään maitoon kuumaa vettä, jolloin tuloksena on kädenlämpöistä. Lisää suola, sokeri, kaardemumma, vanilija ja kananmunat. Alusta suurin osa jauhoista ja lisää sitten pehmeä voi ja loput jauhoista. Taikina saa jäädä reilusti pehmeäksi, tuloksena on vain mehukkaampia munkkeja. Kohota tunti. Pyörittele tai jos taikina on siihen liian löllöä, ota lusikalla nokareita pellille tai pöydälle leivinpaperien päälle kohoamaan vielä väh. 10 minuutiksi.

Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Kun tähän tarkoitukseen sopivaa lämpömittaria ei löydy, mittasin lihan paistomittarilla 110 asteeseen asti ja odottelin vielä hetken, ja kokeilin pienellä koe nokareella, että sopivalta näyttää. Sitten vaan paistamaan. Käänsin munkkeja 2-3 kertaa paistamisen aikana, näin ne tuntuivat paistuvan tasaisemmin. Ja munkit tosiaan paisuvat vielä pasitettaessakin eikä siis kannata huolehtia, jos öljyyn upotettaessa munkit eivät olisi ihan pyöreitä, paistettaessa ne paisuvat kyllä pyöreiksi.

Munkkien paistamiseen reikäkauha on aivan omiaan! Eli jos aiot paistaa munkkeja, muttet omista reikäkauhaa, hanki sellainen! Vieressä pitää olla aina myös kattilan kansi siltä varalta , jos öljy syttyy palamaan. Palavaa öljyähän ei saa sammuttaa vedellä tai puhaltamalla koska silloin tuli ottaa vaan lisää pontta alleen! Eli tukahduttamalla kattilan kannella vain! Ja tästä syystä mahdollista liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Itse paistoin nämä 5 litran kattilassa, jossa mahtui paistamaan max. 4 kappaletta kerralla. Kattilaa ei kannata tunkea liian täyteen, koska munkit tarvitsevat tilaa paistuakseen tasaisesti.

Paistamisen jälkeen munkit saivat jäähtyä talouspaperin tmv. ylimääräisiä rasvoja itseensä imevän päällä. Jonkin aikaa jäähdyttyään pyörittelin munkit kanelisokerisekoituksessa.

Munkkeja on tullut kyllä paistettua ennenkin, mutta tänä vuonna todella pohdin makujen saamista kohdalleen, ja olin paistamisessa todella tarkkana. Ja kannatti eikä lopulta tavinnut nähdä edes hirmuisen suurta vaivaa, näin hyvin munkit eivät ole koskaan onnistuneet!

Paistohommista lisää postausta myöhemmin. Näitä vappupostauksia sitten riittää. Huomiselle aterialle paistoin jo osan valmiisksi. Yritin myös paistaa tippaleipiä, joista pieni postaus tiedossa.

Aina ei vaan jaksa

Aina ei jaksa panostaa ruuanlaittoon ja tänään oli sellainen päivä. Lauantaina meillä on saunavuoro, ja saunan jälkeen harvoin jaksaa alkaa massiivisiin kokkailuihin. Kaupassa mielessä olivat enemmän vapun herkut kuin saunaillan muonat. Tällaisia iltoja varten apu uiskentelee pakastealtaassa. Ei, nyt en ajattele kalapuikkoja vaan paneroituja punakampelafileitä. Panerointi niissä ei todellakaan ole huippu vaan jää useimmiten aika löllöksi. Kala itsessään on kuitenkin maukasta.

Eilisen oivallus (pakko antaa krediitit tästä puoliskolle) liittyi toiseen pakastemaailman kolkkaan, nimittäin pakastevihanneksiin. Eilisen laiska päivällinen koostui keitetyistä pakastepavuista, -parsakaaleista ja -kukkakaaleista. Tänään samanlaiset pitkät ohuet pakastepavut päätyivät kalan kaveriksi. Puolisko ihmetteli, kun valmistusohjeissa luki, että nämä  pitäisi kypsentää/sulattaa 2 dl vettä.. Olemme siis yleensä vain keittäneet näitä pakastesettejä tuoreiden tapaan runsaassa vedessä. Eipä kannata, koska silloin lautasella on vetistä ja mautonta mössöä. Kannattaa siis noudattaa paketin valmistusohjeita. Eli kiehauta 2 dl vettä, lisää hieman suolaa, jäiset kasvikset ja odota, että vesi alkaa kiehua, keitä sitten kasviksia kannen alla 3 min. Kukkakaalit vaativat 5 min kannen alla keittoaikaa. Lopuksi keittovesi kaadetaan pois. Kasvisten ei siis tarvitse lainkaan peittyä vedellä..

Eilistä ateriaa maustoi parmesaaniraaste ja mustapippuri. Kahden ihmisen vatsat täyttyivät hyvin, ja jäipä papuja ja parsakaaleja tämän aamun aamiaisomelettiinkin! Kalan kaverit saivat tänään myös hieman parmesaania mausteeksi (sitä kun palanen sattuu jääkaapissa olemaan). Joskus yksinkertainen toimii parhaiten!

Caesar-salaatti ja anjoviksen tähteet

Caesar-salaatin makuun olen päässyt vasta hiljan. Innostuksen tähän sain yhdestä lempiruokaohjelmistani eli Fresh with Anna Olsenista, vähän muokattuna luonnollisesti..

Tarvitset:
salaattia kaksi ruukkua tai kaksi isoa nippua (itse sekoitin jää- ja tammenlehtisalaattia, ei kai väliä mitä kunhan ainakin toisesta tulee vähän rapsakkuutta joukkoon)
anjovista fileenä tai tahnana
parmensaania
1 kovaksi keitetty kananmuna
vaaleaa, mielellään vähän kuivahtanutta leipää
öljyä
mustapippuria
sokeria
1 kynsi valkosipulia
(lihansyöjille halutessa myös pekonia)

Kuorin valkosipulin kynnen, murskasin sen veitsen lavalla ja hieroin kulhon pohjalle, ja isoimmat palat vielä pilkoin hienoksi. Lorautin päälle pienen tipan anjovispurkista nestettä, hakkasin kaksi pientä anjovisfilettä mössöksi ja lisäsin joukkoon. Rouhin runsaasti sekaan mustapippuria. Raastoin parmesaani vajaan kourallisen ja sekin kulhoon. Vähän puristamalla keitettyä kananmunaa saa hyvin "revittyä" sen auki ja eroteltua valkuaisen ja keltuaisen. Keltuaisen raastoin myös kulhoon. Kulhoon kastikkeeseen taisi päästä mukaan myös vähän sokeria, sitruunamehua ja oliiviöljyä tilkka. Voi olla, että laitoin muutakin, mutten enää vain muista.. Sekoitin kaikki kulhossa olevat aineet kunnolla, ja lisäsin vielä n. puoli desiä vettä (vesi auttaa kastiketta levittymään kunnolla kaikille salaatinlehdille) ja sekoitin. Sitten mukaan pääsevät vihdoin revityt salaatin lehdet. Ja taas saa sekottaa.

Fiksuna olisin tietenkin alottanut krutonkien paistamisesta, muttei aina tarvitse olla niin fisku. Eli n. 1/3 osa ranskanleivästä kuutioiksi. Sitten runsaalla kädellä öljyä pannuun ja eikun paistamaan krutonkeja. Ensimmäinen satsi onnistui hyvin, mutta toinen päätyi roskikseen, koska pannu pääsi kuumenemaan liikaa ja krutongin paloivat. Tuossa krutonkien pasitamisessa on vielä harjoittelemista. Niin juu, ja jos joku paistaa salaattiinsa pekonia, voi nuo krutongin paistaa siinä pekoneista jääneessä rasvassa, jota voi tavittaessa jatkaa öljyllä.

Pilkoin vielä valkuaisen paloiksi ja heitin salaattiin samoin kuin vähän jäähtyneet krutongit. Päälle vuolin muutaman siivun parmesaania. Nam! Ja tähän kannattaa laittaa vähän tuota anjovista, vaikkei anjoviksesta muuten tykkäsikään.. Ei salaatti omasta mielestä varsinaisesti anjovikselle maistu. Ruokajuomana toimi parhaiten muuten ihan kivennäisvesi! Harkitsin myös kuivaa valkoviiniä, mutta tämä ei oikeastaan kaipaa oheen mitään muuta makua. Kunnon runsashiilihappoinen, eli sellainen oikea vissy siis vain oheen (ja kun vissyn juo viinilaseista, niin ateriaan saa halutessaan hieman juhlavampaa tuntua).

Jos ostaa anjovikset säilykkeenä, niin purkistahan jää suurin osa käyttämättä. Ylimääräiset anjovikset voi heittää vaikka kiusaukseen. Tällä kertaa anjovisfileet päätyivät kuitenkin aamiaisleivän päälle. Jälkuunileipää tai muuta ruisleipää siivuiksi, viipaloi haluamansa määrän kananmunia, jotka asettelee voideltujen leipäsiivujen päälle. Viimeiseksi fileet leiville ja koko homman voi koristella tillillä. Oikein herkkua tästä saa, jos voin korvaa murskatulla avokadolla. Silloin päälle voi roiskia myös vähän sitruunaa.